Etusivu

Leena Valkeus, FM

Parhaillaan teen elokuvaa, joka lähentelee videoinstallaatiota ja kuvataidetta.

Valo on minulle kaikkein tärkeintä. Hetkien tallentaminen. Valokuvalla pystyn sanomaan eniten valosta, hetkistä, elämästä. Sen lisäksi teen kirjallisia muistiinpanoja. Elokuvakerrontaa olen harjoitellut aiemmin multivisioilla.

Tavoittaakseni laajemman yleisön – halu on näyttää jotain uutta ja koskettaa sillä uusia yleisöjä  – kirjoitin draaman kaaren käsikirjoituksessani, jotta taide ei jäisi vain näyttelytiloihin, vaan elokuvateatteriin. Myöhemmin DVD ja kenties Yle Areena.

Kaiken tekemiseni tarkoituksena on koskettaa. Siksi haen yhteistä kokemuspintaa ja yhteistä muistia yksinkertaisilla perusasioilla ja vahvoilla tunteilla. Aina joudumme palaamaan asioiden alkuun. Samoin kasvatuksessa ja opetuksessa on kyse alkujen opettamisesta. Tuoda esiin sitä,  mikä on oikein ja mikä on hyvää. Empatia, oikeudenmukaisuus, viisaus, kauneus, totuus, pyhyys ja mistä olen lähtöisin.

Paikka on minulle tärkeä. Samoista ikkunoista olen katsonut valon ja sen muuttumisen, samalla pihalla olen hiljentänyt mieltäni iltaan ja lopuksi puolen yön aikaan nähnyt tähdet tähdet. Silloin myös havainnoin onko kotieläimillä kaikki hyvin, eli onko hiljaista. Kaikki kuvani ovat kotikunnastani Soinista, jonne muutin maalaistaloon 1980. Kuvatessa myös tuttuus tekee sen, että huomaa vivahteet ja hyvän valon. Missä valossa haluat nähdä / näet toisen ihmisen? Ihminen osana luontoa on minun arvomaailmassani.

Kirjoituksiani multivisioissa 1990-luvulla ja 2000-luvulla

Soudan veneen vesille

Kaukaa on hyvä katsoa miltä koti näyttää. Kaikissa näissä taloissa vuoroin iloitaan, vuoroin itketään. Älä arvioi ketään ääneen. Heillä on ajatus elämästä.

Sanoit ettet tarvitse kotia enää

On jo oma elämä. Sitä itken, oletko vahva kaikilta osin. Pitää olla.

Vähän siitä puhutaan

Siitä onnesta ja vastuusta minkä uusi elämä tuo. Se läheisyys.

Taivas repii maan esiin jalkojen alla

Keväinen tuuli nostaa mieleni purjeen. Onko mennyt mennyttä. Saako jo lentää.

Äiti

Usein olet tullut unessani kuin pieni pelkistetty huone, jossa on tuska ja valo, tuuli ja pysähtyneisyys. Viimeisimmässä unessani näin vain kätesi. Ne vaihtuivat toisiin käsiin.

Syli

Pehmeä syli ja hymy. Sen laitamme arkkuun.